Suomenajokoira on suomalainen koirarotu, joka jalostettiin aikoinaan pienriistaa ajavaksi koiraksi. Suomenajokoira on Suomen yleisin koirarotu.

Historia

1800-luvun Suomessa ajokoirien kasvatus oli hajanaista; ajokoirarotua ei ollut olemassa. Metsästykseen tarvittiin useita rotuja ja niiden sekoituksia. Koiria tuotiin ulkomailta ja Suomessa oli myös omia paikallisia koiria, kuten Bernerin ajokoirat ja mikkeliläisen rehtori Roschierin lyhythäntäiset ajokoirat.

Koiria jalostettiin aluksi ainoastaan käyttöominaisuuksien takia. Suomalaisten ajokoirien jalostaminen yhdeksi roduksi alkoi, kun Suomen Kennelliitto perustettiin vuonna 1889. Tällöin syntyi halu kehittää Suomelle oma, juuri meidän olosuhteisiimme sopiva ajokoirarotu. Rodun edustajien olisi pystyttävä juoksemaan mäkisessä maastossa, mihin venäläiset ajokoirat olivat liian raskaita, ja selviytymään paksussa lumessa, johon ruotsalaiset, englantilaiset ja saksalaiset koirat oli havaittu sopimattomiksi. Tarkoituksena oli yhdistää maassa jo olevien koirien parhaita ominaisuuksia samaan rotuun.

Vuonna 1891 pidetyssä koiranäyttelyssä etsittiin ensimmäistä kertaa oikeanlaisia koiria, joita löytyikin kolme rotua; seuraavana vuonna löytyi jo kahdeksan rotua lisää. Näiden perusteella määriteltiin vuonna 1893 rodun tunnusmerkit. Soveltuvia koiria oli hankala löytää koirakannasta, mutta jalostustyö saatiin kuitenkin alulle. Rotuun otetuille koirille oli vaatimuksena kaunis ulkomuoto ja palkinto ajokokeesta. Alun perin pyrittiin saamaan aikaan punaruskea rotu, mutta selän mustasta väristä ei onnistuttu pääsemään eroon eikä myöskään kauniin karvapeitteen valkoisista merkeistä. Lopulta vuonna 1932 vahvistettiin uudet rodut, jotka kuvasivat suomenajokoiraa melko hyvin. Rotu ei ollut vielä yhtenäinen ja siihen pääsi edelleen uutta verta risteytyskoirien kautta. Rodun ulkomuotoa pyrittiin jalostamaan paljon, mutta käyttöominaisuuksia ei unohdettu missään vaiheessa. Ensimmäiset ajokokeet järjestettiin jo vuonna 1893.

 

Kanta

Kanta Suomessa

Suomenajokoira oli pitkään yleisin koirarotu maassamme. Vuosittain niitä rekisteröidään Suomessa noin 3 500. Suomenajokoiraa on rekisteröity viimeisen seitsemän vuoden aikana Suomessa 28 000.

Kanta muualla

Suomenajokoiria on Ruotsissa noin 4 500 ja Norjassa noin 2 200. Suomenajokoira on tällä hetkellä suosituin ajokoirarotu Pohjoismaissa. Pohjoismaiden lisäksi suomenajokoiria on viety muun muassa Kanadaan, Itävaltaan, Kreikkaan, Viroon ja myös Pietarin seudulle.

Ulkonäkö

Suomenajokoira on jalostettu metsästystarkoitukseen. Värillä ei ole merkitystä koiran metsästyskyvyn kannalta. Koska rotua ei ennen onnistuttu jalostamaan puhtaan punaruskeaksi voidaan väriäkin pitää käytännöllisenä ratkaisuna. Punaruskean pohjavärin lisäksi selässä on mustia alueita, kun taas kasvoissa, rinnassa, vatsassa, jaloissa ja hännänpäässä on valkoista. Pää on pitkähkö: Kuono ja pääkallo ovat samanpituiset ja välikössä on selkeä otsapenger. Koirassa ei ole roikkuvaa nahkaa. Se on lihaksikas ja voimakas, mutta ei raskasrakenteinen. Korvat ovat lupat. Selkä on suora, lantio on kehittynyt ja voimakas. Häntä on riippuva tai korkeintaan selkälinjan kohdalle nouseva. Käpälät ovat soikeat. Säkäkorkeus on uroksilla 55-61 cm ja nartuilla 52-58 cm.

Käyttötarkoitus

Suomenajokoiraa käytetään ketun ja jäniksen ajometsästykseen. Koira etsii riistan jäljen ja seuraa sitä kunnes löytää riistaeläimen, joka on yleensä lepäämässä päivällä tapahtuvan metsästyksen aikana. Se ajaa saaliin liikkeelle ja jahtaa sitä haukkuen, kunnes metsästäjä ampuu saaliin tai kutsuu koiran pois.

Koira voi ajaa myös muita eläimiä, kuten sutta, supikoiraa, mäyrää, poroa, peuraa, valkohäntäpeuraa, metsäkaurista ja muita sorkkaeläimiä sekä näätää, kärppää, rottaa ja jopa kotieläimiä, kuten lammasta ja kissaa. Jotkut yksilöt saattavat jopa haukkua riistaa pystykorvien tapaan tai toimia noutajina, mutta tämä ei ole rodun pääasiallinen käyttötarkoitus eivätkä kaikki yksilöt tähän suinkaan pysty. Suomenajokoiraa voidaan kuitenkin pitää hyvin monipuolisena metsästyskoirana.

Luonne

Rotu on ihmisystävällinen, rauhallinen ja tarmokas. Vihaisuutta pidetään virheenä, ja sitä ei juuri esiinny. Rodulla on hyvin voimakas metsästysvietti, ja koira saattaa lähteä omin päin metsälle. Suomenajokoiraa ei voi pitää erityisen uskollisena koirana. Suomenajokoira on myös ystävällinen lapsille.

Terveys

Koska suomenajokoira on metsästyskoira, se on terve rotu, sillä erilaiset sairaudet ilmenevät tehokkaasti metsästyskäytössä ja sairaat koirat voidaan poistaa jalostuksesta. Rodussa esiintyy purentavikoja, piilokiveksisyyttä, napatyrää, kitalakihalkioita, luomivikoja (sisään- ja ulospäinkääntymistä), nivelvikoja, lonkkanivelen ja kyynärnivelen kasvuhäiriöitä, polvinivelen vikoja, hännän nikamavikaa eli häntämutkaa, pikkuaivoataksiaa eli pikkuaivojen vajaakehityksestä johtuvaa koordinaation häiriö, perinnöllisiä ihosairauksia ja sydänvikoja.